13. tunti -teatterikokemus kaikille aisteille

Kulje mieluiten yksin. Älä seuraa muita. Ole utelias, tutki. Ole avoin. Älä puhu. Näin koet eniten. Peitä kasvosi kultanaamion taakse, ole esityksen ajan anonyymi.

Viileän, teatteriksi muutetun teollisen hallin aulassa odottavan yleisön seassa vallitseva jännitys on käsinkosketeltava. Mitä Vapaa Vyöhykkeen teatterielämys 13. tunti pitää sisällään? Mitä edes tarkoittaa immersiivinen teatteri?

Yksitellen meidät suljetaan ovien takana aukeavaan hämyiseen maailmaan. Mitä minun pitää tehdä, mitä täältä tulee vastaan? Uskallanko istua tuolle tuolille? MItä jos olen tiellä tai yhtäkkiä kohtauksen keskellä? Suljetun oven takana epäröin uskallanko mennä sisään, tulevatko muutkin? Menisikö joku muu kuitenkin ennen minua?

Vaellan huoneissa, pysähdyn katsomaan kohtausta. Välillä samaa kohtausta seuraamaan osuu useampi silmäpari, toisinaan todistan jotakin aivan yksin. Olo on kuin tirkistelijällä. Kokemus on hämmentävä. Ensimmäistä kohtausta seuratessa naurattaa, tunne on absurdi. Kultanaamio kasvoilla huoneisiin ja tilanteisiin kuitenkin uppoutuu ja sulautuu pikkuhiljaa, tunnelma imee mukaansa. Olo on anonyymi.

Uskaltaudun seinien laidalta vähän lähemmäs. Kädet irtautuvat tiukasta puuskasta ja alkavat hypistelemään kohdalle osuvia esineitä ja tavaroita. Niitä on paljon, välillä tuntuu että niiden sekaan ja hallin sokkeloihin ja huoneisiin voisi eksyä. Mistä kaikki ne pienet yksityiskohdat, esineet ja asiat on lavasteisiin päätyneet? Laatikoista löytyy karkkeja, pöydältä saa ottaa keksejä. Mitä enemmän uskaltaa uppoutua ja heittäytyä, sitä vaikuttavamman kokemuksen saa. Todistan kohtausta lähes kiinni näyttelijöiden ihossa.

Näyttelijöillä on taitava tapa saada katsoja tuntemaan itsensä näkymättömäksi. Katseet ja katsojat väistetään taidokkaasti tielle osuessa. Yhtäkkiä saat intensiivisen katsekontaktin hahmoon, ja olet ohikiitävän hetken osa kohtausta. Toinen hahmo tarttuu hellästi kohdalle osuvaa katsojaa kädestä ja vie lukemaan ihailijakirjeitä huoneeseen, yksi saa ryypyn konjakkia. Osallistaminen on hienovaraista ja aina katsojan ehdoilla tehtyä.

Kahden tunnin aikana onnistun näkemään kohtauksen sieltä, toisen täältä. En saa rakennettua yhdenkään hahmon koko tarinaa tai kohtaloa. Silti kokemus on todella vaikuttava, vaikeasti selitettävä. Se pitää kokea, siihen pitää uppoutua.

Näytöksen jälkeen immersiivisen teatterin Suomeen tuonut Henna Tanskanen kertoo että kokemus jää elämään omaa elämää vielä näytöksen loppumisen jälkeen. Jokaiselle muodostuu aiheesta täysin oma kokemus, jokainen katsoja rakentaa oman kertomuksen. Ja vaikka onnistuisi seuraamaan kahta kohtausta yhtäaikaisesti, kahdessa tunnissa ei millään kerkeä näkemään kaikkea.

Keskustelu käy vilkkaana kun näytöksen jälkeen lähdemme yhdessä syömään. Muiden kokemat asiat kuulostavat vierailta. Olimmeko edes samassa esityksessä? Missä minä olen ollut kun en tuotakaan kohtausta nähnyt? Katsomassa muuta kohtausta, tutkimassa laatikoita, lukemassa kirjeitä? Luomassa toden totta sitä omaa kokemusta johon alussa kehotettiin.

Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä että kokemus oli mahtava. Vaikka ei osannut odottaa mitään, se ylitti odotukset. 12 tunnin reissu 13. tuntia katsomaan oli sen arvoista.

Immersiivisen teatterin pioneerit saapuvat Jyväskylään kouluttamaan 8.3.

Immersiivinen teatteri ei perustu puhuttuun kieleen, vaan se koetaan muilla aisteilla. Se yhdistää teatterin lisäksi tanssia, nukketeatteria ja sirkusta nojaten vahvasti kehonkieleen, intensiivisiin katseisiin ja ilmeisiin. Kun puhetta ei ole, muut aistit terävöityvät väistämättä.

Henna Tanskanen toi immersiivisen teatterin Suomeen vaikututtuaan siitä itse New Yorkissa vuonna 2012.

Nyt Jyväskylän Nuorkauppakamari järjestää ainutlaatuisen tilaisuuden päästä oppimaan Immersiivisen teatterin Suomen pioneerien johdolla esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja kun Henna Tanskanen ja Sanna Ristaniemi saapuvat tuoreeltaan jakamaan meille oppejaan.

Henna Tanskanen kuvailee tulevaa koulutusta näin:

“Osallistujat pääsevät kokeilemaan käytännön harjoitteiden avulla, miten ”taiteilijat sen tekevät” eli miten immersiivisen teatterin esiintymisoppeja voi hyödyntää osana esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja jokaisen elämässä. Koulutuksen luonne on kokeileva ja humoristinenkin, mutta monipuoliset harjoitteet eivät perustu nolaamiseen tai aseta osallistujaa framille tilanteessa, joka ei tunnu mukavalta. Tervetuloa mukaan!”

Pysy kuulolla, ilmoittautuminen aukeaa pian.