Ja maailma vastasi: Kanada

Mitä, missä, milloin?

Vuoden 2016 maailmankokous (World Congress) pidettiin Kanadan ranskankielisellä alueella 30.10 – 4.11, Quebecissä ja sen nimikkokaupungissa: Quebec Cityssä. Kompensoin ainutlaatuisuuttani (olin ainoa Jyväskylän kamarin edustaja) rummuttamalla Suomineitomme napa-alueen erinomaisuutta.

Lensimme Icelandair:in kyydissä Reykjavikin kautta. Turvallisuusohjeet tulivat Islantia brändäävällä markkinointivideolla! Todella erikoista ja viihdyttävää! Saavuimme Kanadan maaperälle Montrealiin ja pakkasimme Keurusselän kamarin, Emilia Koikkalaisen, kanssa takapenkille kolme senaattoria. Takakontin täyttäminen laukuilla sai pääni soimaan (tällä), mutta onnistuin tehtävässä!

Quebec Citystä kävimme päivämatkoilla mm. Bombardierin tehtaalla Valcourtissa. Näin vihdoin lapsuuden unelmani: järkyttävän suuren moottorikelkkatehtaan. “Miksette käytä robotteja?” “No ensinnäkin silloin moni jouduttaisiin irtisanomaan –”, oli siinä tehokkuusyhteiskuntien edustajilla ihmettelemistä. Kuvia ei saanut ottaa. Harmi. Toinen kiintoisa paikka oli katedraali, joka arvioitiin nykyrakennustekniikoillakin valmistettuna noin miljardin arvoiseksi. Siinä oli vapaaehtoisvoimin vähän kaiverrettu kiveä.

En ollut nähnyt bisnesimperiumin veljeksiä koskaan ennen vetämässä paneelia, joten oli hauska katsoa Molsonin veljeksiä, kun he kertoivat maailman TOP3 olut -liiketoiminnasta ja hiljattain ostetusta Montreal Canadiens -jääkiekkojoukkueesta. He ovat 7. polven yrittäjiä.

“Yeah we do cooperation with Heineken. It’s great beer here in Canada… but don’t drink it anywhere else! It’s horrible!”
(Molsonin veljekset kommentoivat täysin huumorilla lisenssibisneksiään)

Palasimme Montrealiin kokouksen loputtua. Kuljimme kaupunkiin megalomaanisen ‘Premium Outlet’ -kauppakeskittymän kautta neljän kamarisoturin voimin. Hämmentävällä tavalla yksi matkustajista pystyi rullaamaan koko tavaraparatiisin ostamatta yhtään mitään. Vinkki: se ei ollut Emilia. Ostin Samsoniten pukuosaston sisältävän huippumatkalaukun.

Montrealista Islannin kautta kotiin. Helsingistä ajaessa osallistuimme JCI kouluttajapolun webinaariin. Todella mukavaa tämä nykyaika ja tekniikka!

Ensikosketukset virallisiin ohjelmiin

First-timer Orientation luki ohjelmassani ensimmäiselle päivälle. Koko maailman JCI presidentti, Paschal Dike, juoksi lavalle huoneen perältä ja innosti muut maailman hallintoa hoitavat juoksemaan myös. Tuli hyvä fiilis katsoa innostavaa johtajuutta, kun heti perään Paschal hyppyytti meitä laululeikillä.

Tulojuhlaan piti hieman motivoitua, koska EC-kokouksissa tullut jo käytyä niin monesti. Moni lavalle kiivennyt virallinen edustaja ja kansansa JCI presidentti oli selvästi miettinyt samaa. Japanin lavashow sisälsi Mario Bro’s hypyt, kun Mario ja Luigi leikkivät paukuttavansa kolikoita laatikoista päällään. Oopperasolisti ja köysiakrobatia olivat vangitsevia. Festaritunnelmaa luotiin suurilla ihmisvoimalla liikkuvilla tiikeri ja peurapatsailla, jotka oli valaistu kiehtovasti.

Virallisen tulojuhlan jälkeen homma jatkui maalaisbändillä ja piiritansseilla. Ruokaa oli aivan järkyttävän paljon tarjolla. Muista bileistä poiketen tarjolla oli tietenkin ranskalaiseen tapaan juustoja ja Kanadalaiseen tapaan juustoa sekä ranskiksia kastikkeessa (‘poutine ’).

Verkostot

Global Village on paikka, jossa maat esittelevät omaa kulttuuriaan. Suomalaisten tulokulma asiaan oli tietenkin Koskenkorva Lakritsi, Fazerin suklaat ja Linkosuon Ruissipsit. Tulin kantamaan korteni kekoon tauottamalla tiskimme väkeä, mutta siihenhän minä jäin koko illaksi. Tai no… siis kunnes olimme juottaneet kaiken Lakritsimme. Lainaan erästä kamarilaista, joka sanoi innostuneesti MTT -tapahtumasta: “Täähän on maailman helpoin tuote myydä!”. Minusta ilmaisen viinan myyminen on helpointa!

Virallinen kutsu Ruotsin rapujuhlille!

Halusin luoda merkityksellisiä liiketoimintasuhteita, joten etsin käsiini kiinnostavia bisneshenkilöitä. Verkostoiduin mongolialaisen talotekniikkayrittäjän, Moldova/Romania/Kazakstan/Ukraina -akselilla toimivan sarjayrittäjän ja monen muun kanssa. Olin vapaaehtoisesti aina messuosastoilla ja houkuttelin ihmisiä Suomeen. Senaatti aina välillä sanoo: “Senaatti yllättää.” ja niin se teki nytkin. Senaatti palkitsi minut kansallisen vuosikokouksen rekkarilla kiitoksena esimerkillisestä hengen nostattamisesta ja verkostoitumisesta!

“Ihmekös tuo? Aina kun näin sinut eilisissäkin bileissä – juttelit eri ihmisen kanssa.”
(Suomalaisen kommentti huomionosoituksestani)

Pohdin, että mikä on prosessini? Ihmiset kiinnostavat minua suuresti, joten minulla on paljon kysyttävää ja pohdittavaa. Esimerkiksi Malesian JCI presidenttiä menin kiittämään kädestä pitäen hänet nähdessäni, koska hän oli osoittanut täysin poikkeuksellista ylpeyttä lavalla edustaessaan maataan palkintojen jaossa.

Pinssien vaihto on yksi tärkeimmistä kulmistani ihmisiin tutustumisessa kansainvälisissä kokouksissa. Tampereella huomasin, ettei suomalaisille homma ole tuttua. Esimerkiksi Euroopan Senaatin lähettilääseen tutustuin tehdessäni kauppaa hänen sillipurkinavaajapinssistä. Hän totesi, ettei voi luopua siitä, koska hän meni Norjaan asti hakemaan sitä itse! En siis onnistunut vaihdossa, mutta pääsimme heti samalle aaltopituudelle, koska tulin sattumalta henkilökohtaisesta kulmasta sisään.

Normielämää Kanadassa

Mietin pitkään onko järkeä maksaa 80€ jääkiekkopelistä. Ostin lipun ja katsoin, kun Montreal Canadiens teki viisi maalia Philadelphia Flyersiä vastaan. Stadionilla oli noin 20.000 henkeä ja heistä 99.9% oli voittavan kotijoukkueen puolella. Kun tähtipelaajat huudattivat yleisöä valmiiksi nauhoitetuilta videoilta ja humppa soi kaikissa epäselvissä tuomaritilanteissa, melu ja tunnelma olivat aivan uskomattomia. Suosittelen pistäytymään suurissa urheilutapahtumissa!

JCI Team Finlandia ja C-alue jäällä!

Tilasin yhtenä päivänä aasialaista ruokaa ja en jaksanut sössöttää tiskillä mitään allergioistani, joten jätin vain syömättä soijapavut. Nostaessani lautastani kohti roskakoria kuulin lauseen:

“Give me your food.”
(käskevä ääni takanani)

Aivoni tulkitsivat lausetta hetken aikaa. Varmistuttuani, ettei lompakkoani pyydetty käännyin ympäri ja huomasin kodittomien haluavan kaikki tähteet. Annoin soijapavut heille kohteliaasti syötäväksi. Olin shokissa ja hämmentynyt. Olimme kuitenkin ison ostoskeskuksen alakerran food-courtissa.

Pääsin katselemaan peilistä toisenkin kerran suomalaista kultapossuelämääni Indonesian JCI presidentin kanssa puhuessani. Heiltä oli osallistumassa 17 henkilöä kokoukseen, mutta vain kaksi pääsi. Miksi? 15 henkilöä ei saanut viisumia. Miksi hän oli saanut? Hänellä oli jo pitkän prosessin tuloksena töidensä puolesta USA:n viisumi.

“Joo meidän suomalaistenkin piti täyttää sähköinen hakemus ja odottaa tietämättömänä oikein 10 minuuttia ennen ‘Tervetuloa Kanadaan!’ -sähköpostivahvistusviestiä.“
(Minun itseironinen lausunto Indonesian JCI presidentille)

Loistavaa

Olemme JCI verkostossa kaikki erilaisia ja se juuri tässä on hienoa. Minulle henkilökohtaisesti JCI:n suurin lisäarvo on juuri kansainvälisyys. Verkostomme sisällä kohtaaminen on helppoa ja siinä on heti ripaus luottamusta mukana. Tällaisesta kansainvälisestä verkostoitumisesta on helppo nauttia. JCI:n kautta pääsee paikkoihin, jonne muuten ei olisi asiaa.

“You’re as good as Your next deal!”
(Alexander Bilodeau – kaksinkertaisen olympiavoittajan sanat vaikuttivat minuun suuresti)

Kanadalainen astronautti Chris Hadfield näytti maailmaa avaruudesta käsin. Hänen puheensa maailmasta, sen pienuudesta ja kaikista ihmiskuntamme hienouksista – elämästä – oli erittäin viihdyttävä, mutta samalla myös pysäyttävä. Itse tarvitsin tätä näkökulmaa juuri nyt elämääni. Yritän taas muistaa, että henkilökohtaiset ongelmamme ovat kuitenkin todella pieniä, kun ne laitetaan oikeaan mittakaavaan tässä globaalissa maailmassa, jossa elämme.

Kun Chris oli avaruudessa, hän näki kuinka maapallo pyörähti hänen asemapaikkansa ohi joka 92. minuutti. Hänen kiertoratansa oli siis melko vauhdikas. Täällä maapallolla päivä on pidempi ja ratkaisut hitaampia. Yrityksiä tarvitaan monesti useita, mutta kyllä kaikki ratkeaa avoimuudella ja hyvällä asenteella. Muista jakaa valoasi, olet oman elämäsi kirkkain tähti.

Kanadan kokemukset jakoi Jyväskylän Nuorkauppakamarin aktiivijäsen ja niin istuvassa kuin tulevassakin hallituksessa vaikuttava Aleksi Graf.